Kirkon puolesta

Kirkko saattaa tavallisten ihmisten mielestä olla tylsä ja hengetön laitos, mutta se on silti hyvin tärkeä Suomen kansan yhtenäisyyttä ylläpitävä instituutio. Hämmästyttävän jyräävästi masinoitu "eroa kirkosta" -kampanja iskee ikävällä tavalla kansamme kaikkeinpyhimpään eli hengelliseen identiteettiimme.

Tämä on yksityinen mielenilmaus kirkon puolesta. Tulkitsen niin, että kyseisen liikkeen sytykkeinä eivät ole ensisijaisesti uskonnonvastaiset syyt. Vaikuttaa näet vahvasti siltä, että kampanja onkin kohdistettu kansamme yhtenäisyyttä vastaan. Kampanjahan ei sisällä mitään älykästä uskontokritiikkiä, eikä se kohdistu esimerkiksi islamiin. On täysin varmaa, että kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, maksatko muutaman euron kirkollisveroa. Kirkkoon ei onneksi ole vapaassa maassa kenenkään pakko kuulua, mutta noin voimakas kampanjointi on erittäin omituista ja epäilyttävää ja viittaa selvästi poliittisiin intresseihin.

On pelkästään hyvä, että kansalla on jokin yhteinen turva ahdistusten aikana, mikä oli varsinkin sotavuosina erityisen selvästi nähtävissä. Kirkon sanoma tarjoaa voimaa elämään ja lohtua kuolemaan. Ihminen on uskonnollinen olento, ja on hyvin vastuutonta pyrkiä luomaan tyhjiö kansamme sieluun. Vaikka emme ole äärihengellistä kansaa, meidän on syytä vaalia omaa kristillistä kulttuuriamme ja nähdä sen suuri merkitys suomalaisessa kansallismaisemassamme. Esimerkiksi näin joulun aikaan on ilo nähdä kirkkojen täyttyvän, kun kansa tulee suurella joukolla veisaamaan joululauluja ja rakentamaan kauniin kynttilämeren hautausmaille. Kirkko on meille tärkeä.

Muita meille kaikille aitosuomalaisille ihmisille arvokkaita yhteisiä asioita ovat puoluekannasta riippumatta: Suomen kieli, Suomen mieli, Suomen luonto ja Suomen lippu. Ja Sauna. Pienellä maalla uhkia on monenlaisia. Pitäkäämme muodikkaan monikulttuurihuumankin keskellä lujasti kiinni omasta identiteetistämme.

www.mielenosoitus.com

Vasemmisto - oikeisto

Välillä olen kirjoituksissani antanut todella kovaa kyytiä erilaisille poliittisille ryhmittymille, sekä vasemmalle että oikealle. Ne ovat tietenkin olleet tunteenpurkauksia. Mielestäni on hienoa, että meillä on edes tämä nykyinen näennäisdemokraattinen poliittinen järjestelmä. Tokihan siinä olisi paljonkin kehittämisen varaa. Itse olen ollut muutaman vuoden perussuomalaisen puolueen jäsen. Se on siitä hyvä puolue, että siihen voi kuka tahansa liittyä helposti sekä vasemmalta että oikealta, muuttamatta oleellisesti omia poliittisia näkemyksiään. Kyse on sitä, mitkä arvot kukin nostaa korkeimmiksi. Perussuomalaisilla arvot ovat luonnollisesti suomalaisuuden ja kaiken siihen liittyvän vaalimisessa. Nykymaailmassa pienellä kansalla uhkia on monenlaisia. Mutta ihmisten olisi aina muistettava, että se, mikä meitä yhdistää (ylempi kategoria - kieli ja kansa), on paljon tärkeämpää kuin se, mikä meitä erottaa (alempi kategoria - poliittiset näkemykset). Jokaisen suomalaisen kannattaa ehdottomasti tutustua perussuomalaisten agendaan. Lopuksi tahdon sivukaneettina mainita, että mielestäni kansan pitäisi päästä päättämään monistakin yksittäisistä asioista sekä kunta- että valtakuntatasolla. Näin internetin aikakaudella se olisi varsin helppoa toteuttaa.

Ihmisrodut ja monikulttuuri

Joidenkin tunteenpurkausteni perusteella joku voisi ajatella, että olen jonkinasteinen rasisti. Mutta se ei pidä laisinkaan paikkaansa, sillä tokihan minä pidän kaikkia ihmisrotuja samanarvoisina. (Joku ei tosin hyväksy, että olisi olemassa mitään rotuja - kaikki hyväntahtoiset yksilöt toki ymmärtävät, mitä tarkoitan.) Minä en tietenkään suhtaudu keneenkään ihmiseen halveksivasti hänen ihonvärinsä perusteella. Luojan edessä olemme varmasti kaikki samalla viivalla. Mutta kulttuurien laajamittaista sekoittamista minä vastustan. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Haluan pitää Suomen mahdollisimman suomalaisena, ja toivottavaa on saada tänne ainoastaan ripaus hyvinkäyttäytyvää väriä. Jos tietty ihmisryhmä tekee erityisen suuren osan tietyistä rikoksista, asiaan tulisi ilman muuta puuttua kovalla kädellä. Minkään vieraan kulttuurin tai uskonnon edustajien ei pidä antaa sanella valtaväestölle yhtään mitään. Heidän on sopeuduttava ja sulauduttava, tämähän on päivänselvää. Tämä on vieraille hyvä maa, jos vain ymmärtävät kunnioittaa sen tapoja.

Usko ja uskovaiset

Toisinaan minulta kysytään, olenko uskovainen vai en. En itse pidä sanasta "uskovainen". Mutta toki minä olen selkeästi teisti ja uskon siihen, että kaiken takana on Luoja. Uskon intuitiivisesti kristinuskon keskeiseen sisältöön eli evankeliumiin, jonka tosin tulkitsen erittäin avaralla tavalla. Raamattua en tietenkään pidä lakikirjana vaan pikemminkin lahjakirjana. En myöskään voi pitää sitä kirjain kirjaimelta saneltuna virheettömänä opuksena. Mutta henkeäni sen lukeminen toki virvoittaa. En tosin väitä, että olisin erityisen innokas lukija. Minulla on 20 vuoden aktiivinen historia helluntaiseurakunnassa. Ne kuviot jätin taakseni, koska en lopultakaan sopeutunut joukkoon enkä voinut yhtyä siellä vallitsevaan mielestäni liiankin railakkaaseen meininkiin.

Yliopisto-opinnot

Opintoni Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ovat olleet jo pitkään jäissä. Onkin todennäköistä, että en suorita mitään tutkintoja loppuun. Olen jatkuvasti kirjoilla, mutta en ehdi tekemään mitään. Suuret elämänmuutokset ovat vaikuttaneet niin, että aikani ei kerta kaikkiaan enää riitä kaikkeen. Kuluneet vuodet yliopistossa ovat kuitenkin olleet erittäin hyödyllistä aikaa, ja opiskelu on antanut eväitä ja työkaluja varsinkin metafysiikan harrastukseeni.

Blogi avattu

Tässä blogissa esittelen virallisen kantani eri asioihin. Olen oppinut, että minua helposti joko vihataan tai rakastetaan, joten syvimpien näkemysteni asiallinen esittely lienee paikallaan. Pitkän nettihistoriani aikana olen näet havainnut, että terävällä kynällä esitettyjen mielipiteitteni perusteella saattaa lukijalle jäädä henkilöstäni väärä kuva. Mutta tänne en siis ymppää mitään tunteenpurkauksia, huumoria enkä mitään joutavanpäiväistä höpinää. Kotisivuiltani (www.james.pp.fi) puolestaan ilmenee nettiprofiilini, joka on melko lailla taiteilijaluonteeni värittämää kirjavaa tarinaa, jossa on sekaisin asiaa ja tunnetta. Erityisesti nettipäiväkirjani on aina ollut lähinnä tunteenpurkauskanava. Mutta tämä blogi on virallinen minä itse.